Myös matkailualalla on alettu kohista entistä enemmän eettisestä ja vastuullisesta matkailusta, mikä on hyvä merkki! Ehkäpä monen matkailijan omatunto on alkanut soimata esimerkiksi villieläinten metsästykseen tarkoitetun metsästysretken jälkeen tai muun sellaisen matkan jälkeen, jolloin matkailijasta on alkanut tuntua, ettei oma toiminta kohteessa ole syystä tai toisesta ollut sittenkään kovin eettistä. Miten matkailuista sitten voisi tehdä entistä eettisempää ja miten matkailuala vois ottaa nykyistä paremmin huomioon eettiset arvot?

Eettinen matkailija ei käytä hyväksi kohdemaan ihmisten köyhyyttä

Ehkäpä aivan ensimmäinen asia, johon eettinen matkailija kiinnittää matkoillaan huomiota, on se, ettei hän pyri käyttämään millään tavoin hyväksi kohdemaan ihmisten mahdollista köyhyyttä. Äärimmässä muodossaan tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi seksin ostamista köyhiltä paikallisilta, jotka myyvät itseään rahan toivossa epätoivoisessa tilanteessa ollessaan. Myöskään liiallinen tinkiminen ja tavoite saada kahmittua itselleen erilaisia tuotteita mahdollisimman edulliseen hintaan eivät kuulu eettisen matkailijan tapoihin, vaan hän maksaa mielellään tuotteiden myyjille ja valmistajille reilun hinnan sekä suosii paikallisia tuotteita ja palveluja.

Eettinen matkailija ei tuhoa luontoa tai riistä uhanalaisia lajeja

Eettinen matkailija pyrkii matkustamaan siten, että hänen toimintansa tuhoaisi mahdollisimman vähän luontoa. Roskien heittäminen luontoon tai esimerkiksi puiden katkominen turhan takia eivät ole eettistä toimintaa. Myös vettä ja sähköä kannattaa käyttää harkiten ja säästeliäästi. Vaikka ne sisältyisivätkin majapaikan hintaan, ei niitä kannata käyttää pröystäillen. Meillä Suomessa ei kärsitä esimerkiksi vesipulasta, mutta kannattaa muistaa, että monessa maassa vesipula on osa ihmisten elämän todellisuutta eikä vettä kannatakaan tuhlata missään päin maailmaa.

Uhanalaisia lajeja saatetaan käyttää joissakin matkakohteissa esimerkiksi ruuanvalmistuksessa. Niiden nahasta saatetaan myös valmistaa erilaisia nahkatuotteita, kuten kenkiä. Valistunut matkailija ei kuitenkaan koskaan sorru ostamaan mitään, minkä valmistamiseen on käytetty uhanalaisia kasvi- tai eläinlajeja.

Kuvaamista voidaan pitää eräänä tapana säästää luontoa siinä mielessä, että kun matkailija kuvaa näkemänsä kohteet ja jakaa ne muille esimerkiksi verkossa, pääsevät myös muut nauttimaan hänen matkastaan ilman tarvetta matkustaa itse paikan päälle.

Miten matkailuala voi toimia mahdollisimman eettisesti?

Matkailualalla eettiset arvot voidaan ottaa huomioon hyvin monella eri tavalla. Hyvä esimerkki tästä on suomalainen matkailualan yritys, joka majoittaa suomalaiset matkailijat pieniin, kehitysmaissa sijaitseviin kyliin. Näin matkailijat saavat kokea jotakin aivan ainutlaatuista ja kylien asukkaat saavat itselleen kipeästi kaipaamiaan tuloja. Tällainen toiminta on hyvä esimerkki matkailualan yrityksestä, jossa pyritään omalla yritystoiminnalla saamaan aikaan hyviä asioita.

Luonnonvarojen kierrättäminen ja mahdollisimman ympäristöystävällisten tuotteiden käyttäminen ovat osa eettistä ja kestävää matkailualaa. Myös työntekijöiden palkkaus, työolosuhteet ja kohtelu ovat tärkeässä osassa tarkateltaessa onko jokin matkailualan työpaikka eettinen vai ei.

Matkojen ei myöskään tarvitse aina suunnata uimarannalle tai suosittuun kulttuurikohteeseen, ne voivat aivan hyvin suuntautua myös kohteeseen, jossa matkailijat tekevät heitä kiinnostavaa hyväntekeväisyystyötä. Auttavat kädet ovat tarpeen monessa kohteessa ja tällainen vapaaehtoistyö voi tarjota matkailijallekin unohtumattomia ja ainutlaatuisia elämyksiä, joita ei voi mitata rahassa. Työ saattaa olla esimerkiksi englannin opettamista kehitysmaiden lapsille tai koirien hoitamista koiratarhoilla. Monissa lastenkodeissa voisi olla apua auttaville käsille, samoin kuin paikallisissa kouluissakin.

Tällaiset hankkeet pitäisi kuitenkin toteuttaa niin, ettei auttamishalu kääntyisi itseään vastaan – ettei esimerkiksi lastenkodista tulisi turistien vierailukohde, jossa turistit käyvät tutustumassa lastenkodin arkeen hetkisen ja tämän jälkeen lähes unohtavat koko paikan olemassaolon. Lastenkodit ovat kuitenkin siellä elävien lasten koteja, eivätkä nämä lapset ansaitse tulla kohdelluiksi turistikohteina. Tässä onkin eräs eettisen matkailun dilemma.